Traumapsykoterapia
Traumapsykoterapiaan hakeutumisen syitä:
- traumaattiset kokemukset tunkeutuvat mieleesi tai yrität aktiivisesti välttää niihin liittyviä tunteita
- olet ollut tilanteessa tai tapahtumassa, jossa olet kokenut fyysistä tai psyykkistä uhkaa (esim. onnettomuus, väkivaltakokemus,
läheltäpiti-tilanne, oma tai läheisen sairastuminen, urheiluvamma)
- olet kokenut menettäväsi hallinnan tunteen
- vaikeasta kokemuksestasi on vaikea puhua tai et oikein löydä sanoja kertomaan siitä
- sinulla on selittämättömiä kehollisia oireita, joille ei tahdo löytyä lääketieteellisiä syitä
- koet olosi ylivireiseksi ja jatkuvasti valppaana olevaksi - tai hyvin alivireiseksi ja jaksamattomaksi
- haluaisit tutkia näitä kokemuksia ja tuntemuksia sekä rakentaa niiden avulla tarinan elämästäsi ja lisätä ymmärrystä kokemuksistasi ja
niiden merkityksestä itselle
Traumakokemuksesta:
Traumatisoiva tapahtuma voi olla mikä tahansa äkillinen tapahtuma, jonka olemme kokeneet uhkaavan omaa fyysistä tai psyykkistä eheyttämme tai jopa olemassaoloamme. Traumaattiseen tapahtumaan ei välttämättä liity aina fyysistä tapahtumaa, vaan uhkan kokemus – niin kutsuttu läheltäpiti-tilanne, jossa on jo ehtinyt nielaista ajatuksen, että en selviä- voi laukaista traumaoireita. Tällöin puolustusjärjestelmämme on jo ehtinyt käynnistyä ja kokemus on jäänyt elämään kehoomme ja mieleemme omaa elämäänsä. Traumaattiset kokemukset ovat erityisiä siksi, että ne muuttavat meidän uskomusjärjestelmäämme sekä tallentuvat ainakin osittain toisin kuin tavalliset arkipäivän tapahtumat. Ne voivat tallentua muistiimme usein erilaisina aistikokemuksina ja tuntemuksina, joille ei aina tahdo löytyä sanoja. Tällöin niistä kertominenkin voi tuntua täysin mahdottomalta.
Joskus traumaattinen kokemus voi olla toistunut useita kertoja elämässämme kun taas toisinaan se voi olla vain yksittäinen tilanne tai tapahtuma, mutta vaikuttaa häiritsevästi nykyisyytemme valintoihin tai olemiseemme. Koska traumaattiset tapahtumat ovat useimmiten hyvin ennustamattomia, ne ravisuttavat uskomustamme haavoittumattomuudestamme ja saatamme kokea menettävämme hallinnantunteen elämäämme ja vaikuttamismahdollisuuksiimme siinä. Tähän liittyy usein tapahtuman tai kokemuksen toistuva mieleentunkeutuminen tai tapahtumasta muistuttavien asioiden ja tunteiden aktiivinen tai joskus tiedostamatonkin välttely sekä erilaiset keholliset ylivireysoireet tai vastavuoroisesti alivireystila, jossa olo voi olla aivan turta ja voi tuntua kuin tunteet olisivat kadonneet.
Traumakokemukset -kuten muutkin kokemuksemme- tallentuvat aina sekä tiedolliselle että tunne- ja kehotasolle. Usein tiedonkulku näiden kolmen tason välillä häiriintyy uhkakokemuksessa, jolloin erilaiset menneestä tapahtumasta muistuttavat asiat voivat laukaista nykyisyydessä olon ”kuin se tapahtuisi nyt”, vaikka tilanne olisi näennäisesti turvallinen. Tai tapahtumasta kertoessa tuntuu, kuin kertoisi jonkun toisen kokemuksesta. Tai jokin tapahtumasta muistuttava asia saa kehon hyvin levottomaksi, mutta itsellä ei oikein ole ymmärrystä, mitä nyt tapahtuu ja mikä sen laukaisi.
Traumapsykoterapiatyöskentely:
Traumaterapiassa voidaan yhdessä terapeutin kanssa tutkia aiempia häiritseviä kokemuksia ja niihin liittyviä tuntemuksia sekä uskomuksia ja rakentaa niiden avulla ajallinen käsitys ja ymmärrys tapahtumista ja niiden merkityksestä itsellemme sekä vahvistaa tämän päivän selviytymistä kokemustemme kanssa elämisessä. Terapiaprosessi voidaan jakaa karkeasti kolmeen vaiheeseen (vakauttava työskentely, traumatyöskentely ja uudelleen suuntautuminen), jotka osittain menevät päällekkäin ja usein traumatyöskentelyvaiheessa saatetaan palata vakauttavaan työskentelyyn, jonka jälkeen taas jatketaan.
Tärkeintä yhteisessä työskentelyssä on alusta asti tämän hetkisen turvallisuudentunteen huomioimisessa ja omien rauhoittumiskeinojen vahvistamisessa:
”Ensin pitää oppia jarruttamaan ennen kuin kaasutetaan.”
1. Vakauttava työskentely
Terapian aloitusvaiheessa työskentelyn pääpaino on turvallisuudentunteen vahvistamisessa sekä terapian ulkopuolella että terapiasuhteessa ja terapiatilanteessa. Asiakkaan kanssa opetellaan taitoja, joilla hän kykenee jollakin tavalla hallitsemaan sisäistä maailmaansa. Tässä vaiheessa etsitään voimavaroja sekä itsen rauhoittamiskeinoja ja vahvistetaan niitä. Aikaa tähän voi kulua 5-10 istuntokerrasta 2-3 vuoteen.
2. Traumatyöskentely
Tässä vaiheessa trauma kohdataan uudelleen, jolloin huomio kiinnitetään turvalliseen muistamiseen. Tässä vaiheessa tutkitaan yhdessä traumaattisia kokemuksia ja pyritään sanoittamaan sekä ymmärtämään traumakokemusta siten, että siitä voidaan keskustella turvallisesti menneenä kokemuksena. Apuna voidaan käyttää erilaisia traumaterapiatekniikoita kuten EMDR-menetelmää tai erilaisia kehokeskeisiä työskentelytapoja.
3.Uudelleen suuntautuminen
Kun saamme ymmärrystä koettuihin tapahtumiin ja omat selviytymiskeinot sekä voimavarat käyttöön, päivitetään yhdessä asiakkaan uskomusjärjestelmää sekä selviytymiskeinoja nykyisyydessä toimivammiksi. Terapiaprosessi päätetään.
Traumaterapian tavoitteita:
Terapiayhteistyön avulla on mahdollista alkaa ymmärtää omien traumaoireiden merkitystä sekä saada ne paremmin hallintaan, jolloin eläminen helpottuu ja arjen toimintakyky lisääntyy.
Työskentelyvaiheessa traumaattisia kokemuksia käydään läpi pala palalta huomioiden samalla kokemuksiin liittyvä sanallinen tarina sekä lisäksi niihin liittyvät tunteet sekä kehon reagointi, jolloin tapahtumien muisteluun liittyvä häiritsevyys vähitellen helpottuu ja tapahtumat prosessoituvat osaksi omaa elämänhistoriaa luontevalla tavalla.
- traumaattiset kokemukset tunkeutuvat mieleesi tai yrität aktiivisesti välttää niihin liittyviä tunteita
- olet ollut tilanteessa tai tapahtumassa, jossa olet kokenut fyysistä tai psyykkistä uhkaa (esim. onnettomuus, väkivaltakokemus,
läheltäpiti-tilanne, oma tai läheisen sairastuminen, urheiluvamma)
- olet kokenut menettäväsi hallinnan tunteen
- vaikeasta kokemuksestasi on vaikea puhua tai et oikein löydä sanoja kertomaan siitä
- sinulla on selittämättömiä kehollisia oireita, joille ei tahdo löytyä lääketieteellisiä syitä
- koet olosi ylivireiseksi ja jatkuvasti valppaana olevaksi - tai hyvin alivireiseksi ja jaksamattomaksi
- haluaisit tutkia näitä kokemuksia ja tuntemuksia sekä rakentaa niiden avulla tarinan elämästäsi ja lisätä ymmärrystä kokemuksistasi ja
niiden merkityksestä itselle
Traumakokemuksesta:
Traumatisoiva tapahtuma voi olla mikä tahansa äkillinen tapahtuma, jonka olemme kokeneet uhkaavan omaa fyysistä tai psyykkistä eheyttämme tai jopa olemassaoloamme. Traumaattiseen tapahtumaan ei välttämättä liity aina fyysistä tapahtumaa, vaan uhkan kokemus – niin kutsuttu läheltäpiti-tilanne, jossa on jo ehtinyt nielaista ajatuksen, että en selviä- voi laukaista traumaoireita. Tällöin puolustusjärjestelmämme on jo ehtinyt käynnistyä ja kokemus on jäänyt elämään kehoomme ja mieleemme omaa elämäänsä. Traumaattiset kokemukset ovat erityisiä siksi, että ne muuttavat meidän uskomusjärjestelmäämme sekä tallentuvat ainakin osittain toisin kuin tavalliset arkipäivän tapahtumat. Ne voivat tallentua muistiimme usein erilaisina aistikokemuksina ja tuntemuksina, joille ei aina tahdo löytyä sanoja. Tällöin niistä kertominenkin voi tuntua täysin mahdottomalta.
Joskus traumaattinen kokemus voi olla toistunut useita kertoja elämässämme kun taas toisinaan se voi olla vain yksittäinen tilanne tai tapahtuma, mutta vaikuttaa häiritsevästi nykyisyytemme valintoihin tai olemiseemme. Koska traumaattiset tapahtumat ovat useimmiten hyvin ennustamattomia, ne ravisuttavat uskomustamme haavoittumattomuudestamme ja saatamme kokea menettävämme hallinnantunteen elämäämme ja vaikuttamismahdollisuuksiimme siinä. Tähän liittyy usein tapahtuman tai kokemuksen toistuva mieleentunkeutuminen tai tapahtumasta muistuttavien asioiden ja tunteiden aktiivinen tai joskus tiedostamatonkin välttely sekä erilaiset keholliset ylivireysoireet tai vastavuoroisesti alivireystila, jossa olo voi olla aivan turta ja voi tuntua kuin tunteet olisivat kadonneet.
Traumakokemukset -kuten muutkin kokemuksemme- tallentuvat aina sekä tiedolliselle että tunne- ja kehotasolle. Usein tiedonkulku näiden kolmen tason välillä häiriintyy uhkakokemuksessa, jolloin erilaiset menneestä tapahtumasta muistuttavat asiat voivat laukaista nykyisyydessä olon ”kuin se tapahtuisi nyt”, vaikka tilanne olisi näennäisesti turvallinen. Tai tapahtumasta kertoessa tuntuu, kuin kertoisi jonkun toisen kokemuksesta. Tai jokin tapahtumasta muistuttava asia saa kehon hyvin levottomaksi, mutta itsellä ei oikein ole ymmärrystä, mitä nyt tapahtuu ja mikä sen laukaisi.
Traumapsykoterapiatyöskentely:
Traumaterapiassa voidaan yhdessä terapeutin kanssa tutkia aiempia häiritseviä kokemuksia ja niihin liittyviä tuntemuksia sekä uskomuksia ja rakentaa niiden avulla ajallinen käsitys ja ymmärrys tapahtumista ja niiden merkityksestä itsellemme sekä vahvistaa tämän päivän selviytymistä kokemustemme kanssa elämisessä. Terapiaprosessi voidaan jakaa karkeasti kolmeen vaiheeseen (vakauttava työskentely, traumatyöskentely ja uudelleen suuntautuminen), jotka osittain menevät päällekkäin ja usein traumatyöskentelyvaiheessa saatetaan palata vakauttavaan työskentelyyn, jonka jälkeen taas jatketaan.
Tärkeintä yhteisessä työskentelyssä on alusta asti tämän hetkisen turvallisuudentunteen huomioimisessa ja omien rauhoittumiskeinojen vahvistamisessa:
”Ensin pitää oppia jarruttamaan ennen kuin kaasutetaan.”
1. Vakauttava työskentely
Terapian aloitusvaiheessa työskentelyn pääpaino on turvallisuudentunteen vahvistamisessa sekä terapian ulkopuolella että terapiasuhteessa ja terapiatilanteessa. Asiakkaan kanssa opetellaan taitoja, joilla hän kykenee jollakin tavalla hallitsemaan sisäistä maailmaansa. Tässä vaiheessa etsitään voimavaroja sekä itsen rauhoittamiskeinoja ja vahvistetaan niitä. Aikaa tähän voi kulua 5-10 istuntokerrasta 2-3 vuoteen.
2. Traumatyöskentely
Tässä vaiheessa trauma kohdataan uudelleen, jolloin huomio kiinnitetään turvalliseen muistamiseen. Tässä vaiheessa tutkitaan yhdessä traumaattisia kokemuksia ja pyritään sanoittamaan sekä ymmärtämään traumakokemusta siten, että siitä voidaan keskustella turvallisesti menneenä kokemuksena. Apuna voidaan käyttää erilaisia traumaterapiatekniikoita kuten EMDR-menetelmää tai erilaisia kehokeskeisiä työskentelytapoja.
3.Uudelleen suuntautuminen
Kun saamme ymmärrystä koettuihin tapahtumiin ja omat selviytymiskeinot sekä voimavarat käyttöön, päivitetään yhdessä asiakkaan uskomusjärjestelmää sekä selviytymiskeinoja nykyisyydessä toimivammiksi. Terapiaprosessi päätetään.
Traumaterapian tavoitteita:
Terapiayhteistyön avulla on mahdollista alkaa ymmärtää omien traumaoireiden merkitystä sekä saada ne paremmin hallintaan, jolloin eläminen helpottuu ja arjen toimintakyky lisääntyy.
Työskentelyvaiheessa traumaattisia kokemuksia käydään läpi pala palalta huomioiden samalla kokemuksiin liittyvä sanallinen tarina sekä lisäksi niihin liittyvät tunteet sekä kehon reagointi, jolloin tapahtumien muisteluun liittyvä häiritsevyys vähitellen helpottuu ja tapahtumat prosessoituvat osaksi omaa elämänhistoriaa luontevalla tavalla.